Kuinka tässä näin kävi

Ihmeekseni istun taas tässä koneeni äärellä ja huomasin juuri avanneeni blogin uudelleen. Tokikin uudella osoitteella, sillä olin pysyvästi jo poistanut edellisen. Olin varma, etten palaa tänne enää. Eihän minulla ole tarpeeksi aikaa. Innostuskin oli välillä niin kateissa.

Hieman epäröiden kuitenkin tässä istun. Aktiivisena bloggaajana tähän pitäisi panostaa iso osa omasta vapaa-ajasta. Eikä se edelleenkään ole mahdollista. Mutta tarvitseeko minun olla sellainen. Ei varmaankaan. Ehkä riittää postaus silloin tällöin. Kuvia tekstillä tai ilman. Teen tämän ensisijaisesti omaksi ilokseni, mutta toki iloitsen myös jokaisesta lukijasta.

Suurin syy palaamiseen on rakkaus valokuvaamiseen. Viime aikoina ne ovat olleet vain puhelinkuvia, mutta kuitenkin. Tiesittekö muuten, että valokuvien käsitteleminen voi todella viedä mennessään. Ajantaju katoaa ja pää tyhjentyy muista ajatuksista. Terapeuttista, vaikkakin myös koukuttavaa!

Aiemman bloggamisen jäljiltä en ole järkkäriini koskenut ja se taitaa olla jo auttamatta tämän päivän antiikkia. Jos innostun tästä vanhasta harrastuksestani enemmänkin, ehkä tarvitsee harkita jonkinmoisen kameran hankintaa myöhemmin..

Blogin nimi on sama kuin aiemmin (vaikka osoite muuttuikin) ja jokunen tänne eksyvä lukijani voi siis yhdistää blogin ja bloggaajan. Hienoa, jos juuri sinä löysit tänne! Katsotaan yhdessä, kuinka tässä käy.

Mainokset